Maasta Taoon ja Taosta maahan

Laotsen kirjan käännöstyöstäni                  TaoLin

Tao Te Ching on Raamatun jälkeen maailman eniten painettu kirja, ja siitä on olemassa jo monta aikaisempaa suomennosta. Joku voikin kysyä, miksi tämä Laotsen kirjoittama teos suomennetaan jälleen kerran? Tai että miksi juuri minun käännökseni tulisi lukea? Entä miksi minä ylipäänsä olen suomentanut tämän teoksen?

Vastaan näihin kysymyksiin viidessä osassa, jotka on otsikoitu seuraavasti:

I. Hän

II. Minä

III. Tyhjyyden muoto

IV. Ei mitään, ei kukaan

V. Taosta maahan

Näistä ensimmäiset neljä eivät tosin konkreettisesti liity käännöstyöhöni, mutta ilman niitä koko käännöstä ei olisi syntynyt.

(Seuraavaksi tässä tekstissä esiintyvät lainaukset ovat tästä Laotsen kirjan käännöksestäni, jos toisin ei mainita.)

 

I. Hän

Tulin Kiinasta Suomeen vuonna 1997. Kuten ihmisillä yleensä, myös minun elämääni määrittivät niin aistien kautta saatavat havainnot kuin myös arvot, kuten lähimmäisenrakkaus, oikeudenmukaisuus ja järjestys sekä sellaiset asiat kuin rituaalit, taide ja tieto.

Viljelin kykyjäni, raadoin, kiusasin mieltäni. Olin saanut mitä halusin: perheen, ihanat lapset, työn, turvatun elämän ja mahdollisuuden matkustella; silti tunsin jotain minusta puuttuvan. Sydämeni lokerossa piili myös kärsimys. Koin myös vaikeuksia sopeutua vieraaseen kulttuuriin ja ympäristöön. Ajatuksistani radikaalein tuolloin oli: Jos en räjähdä tässä hiljaisuudessa, niin sitten minä kuolen siihen. Halusin olla onnellinen. Erosin. Mutta 40-vuotiaana koin kriisin.  Kiinalaisen sananlaskun mukaan 30-vuotiaana ihminen aikuistuu, 40-vuotiaana hän ei enää hämmästy ja 50-vuotiaana hän tietää, mikä on taivaan hänelle suoma kohtalo. Ja niinpä minä aloin etsiä tietä onneen uskonnoista ja filosofioista. Asun Suomessa ja minun on opittava suomea, ajattelin. Olin aina pitänyt lukemisesta ja kirjoittamisesta, ja halusin nyt harjaantua niillä saroilla myös suomen kielellä. Halusin olla ”minä” enkä ”hän”.

 

II. Minä

Vuonna 2008 esikoisromaanini Suomen taivaan alla julkaistiin. Kirjoitin suomeksi, mutta kieliopin sisäistäminen sai pääni särkemään. Pystyisinkö enää kirjoittamaan suomeksi yhtään paremmin?

Kamppailin niin egoni kuin suomen kielenkin kanssa. Halusin lentää mutta siivet eivät kantaneet. Kuitenkin tunsin, että jokin ohjaa ja suojelee minua, joten pyysin siltä apua. Esikoisrunokirjani Tuhat syytä lentää syntyi. Minähän osaan kirjoittaa runoja suomeksi! Mutta pystyisinkö vielä parempaan? Kamppailin edelleen. Toinen romaanini, esikoisromaanin jatko-osa Sininen maa, ilmestyi. Mutta mitä minä sitten kirjoittaisin? Suomen pitkä ja kylmä talvi ja ihmisten olemisen tapa olivat minulle yhä haaste, ja radikaalein ajatukseni muuttui tällaiseksi: Jos en tule hulluksi, niin sitten minä tulen filosofiksi. Sisimmässäni tiesin, että hiljaisuus teki minulle hyvää, vaikka sitä olikin vaikea kohdata.

Avioliiton aikana nimeni oli Tao Saaranen. Alun perin sukunimeni Tao siis muuttui etunimekseni. Joku kysyi tuolloin, oliko nimelläni jotain tekemistä taolaisuuden Taon kanssa, mutta minä kielsin sen jyrkästi. Kiinan kielessä sukunimeni Tao kirjoitetaan ja Tao Te Chingin Tao (pinyininä dao), joten jaovat eri sanoja.Olin nuorena lukenut Tao Te Chingin mutta pitänyt Laotsen pääajatusta ”Ei tee mitään, ei jätä mitään tekemättä” epäloogisena hölynpölynä ja feodaalisen ajan jätteenä. Nyt Suomessa minä etsin Jumalaa eri uskonnoista, mutta niillä oli minuun vain vähän vaikutusta. Sen sijaan ihailin länsimaalaista filosofiaa, luin eksistentialismia sekä Platonin, Nietzschen ja monien muiden teoksia, mutta pian sain yllättyä, kun sellaiset henkiset opastajat kuin Wayne Dyer ja Echart Tolle arvostivat yhä Laotsea ja viittasivat häneen teoksissaan. Aloin tutustua Taoon Laotsen kirjan avulla ja seurata internetistä etenkin korkea-arvoisen munkin Konghain luentoja.

Tässä vaiheessa kirjoitin runokirjaa Teen kuiskaus, joka kertoo paitsi teestä myös hiljaisuudesta, tyhjyydestä, mielestä, hengestä ja sielusta.Tao Te Chingissä Ching tarkoittaa pyhää kirjoitusta. Termin te on taas tulkittu tarkoittavan niin sisäistä voimaa, sielua kuin hyvyyttäkin. (Kirjaimellisesti sana tetarkoittaa moraalia tai hyvettä)

Suuren ten olemus ainoastaan seuraa Taoa.

Kirjani julkaisun jälkeen jatkoin Taon ymmärtämistä, Taon tuntemista ja Taon toteuttamista, eli kuten Laotse sanoo:

Päästään tyhjyyden äärimmäisyyteen, pysytään hiljaisuuden viattomuudessa. Kymmenentuhannet oliot toimivat samanaikaisesti, voin tarkkailla niiden toistumista.

Minussa tapahtui mullistava käänne: Siirryin Ajattelen siis olen -tietoisuudesta Minä olen -tietoisuuteen. Tajusin, että Laotsen teos on vanhin, viisain ja syvin kirja, jonka olen koskaan lukenut, ja se auttaa ihmistä pääsemään ajatuksen yläpuolelle, siellä sijaitsevaan toiseen älykkyyden ulottuvuuteen, ykseyteen avaruudessa.

 

III. Tyhjyyden muoto

Tässä vaiheessa radikaalein ajatukseni oli muuttunut muotoon: hiljaisuus on kultaa, tyhjyys on timanttia, sillä hiljaisuudessa on täyteys, tyhjyydessä kuuluu kaunopuheisuus. Nyt osasin jo olla kiitollinen saamastani mahdollisuudesta kasvaa ihmisenä Suomessa. Opin yhä suomea kirjoittaen ja lukien. Luin Laotsen kirjan erikielisiä käännöksiä ja panin merkille, miten eri tavoin kääntäjät olivat tulkinneet tekstejä ja että miten myös asiantuntijat olivat helposti sivuuttaneet teoksen varsinaisen ytimen – eli sanalla sanoen heiltä oli usein jäänyt ymmärtämättä itse Tao.

Ahmin Pertti Niemisen suomennoksen hienoja sanoja ja sen runollista tyyliä. Mutta myös tuo kyseinen käännös pitää sisällään ilmeisiä väärinkäsityksiä, kuten esimerkiksi kirjan takakannessa lainatun kappaleen kohdalla:

Astia muovataan savesta, mutta tyhjä tila tekee astian hyödylliseksi. Ovet ja ikkunat veistetään huonetta tehdessä, mutta tyhjästä tilasta johtuu huoneen hyödyllisyys. Sen vuoksi käyttämällä sitä, mikä on, hyödytään siitä, mitä ei ole.

Mutta eihän tuon kohdan noin kuuluisi olla! ajattelin. Sen pitäisi Laotsen alkuperäisen tekstin perusteella kuulua ”käytä sitä, mitä ei ole, ja hyödy siitä, mikä on”.

Minulla oli tuolloin tapana tanssia kotona niin kutsuttua kiinalaista toritanssia, jossa asuntoni tuli juuri oikeaan käyttöön: tanssin liikkeet vaativat tyhjää tilaa. Myös jokapäiväinen teekuppini muistutti minua siitä, että tuolla tyhjällä astialla juodaan teetä. Aloin ymmärtää zen-buddhalaisuuden käsityksiä tyhjyydestä. Tyhjyys, joka on tyhjä mutta ei ole voimaton. Ajattelin, että taivaan ja maan välillä oleva tyhjyys oli jotakin, jota minun tuli kirjailijan roolissa käyttää hyväksi. Olin itse myös väline, minun oli tyhjennyttävä tullakseni käytettäväksi.

Nykyinen käännökseni edellä esitetystä kappaleesta on:

Tehdään savesta muoto, tyhjää tilaa voi käyttää astiana. Veistetään ovet ja ikkunat, tyhjää tilaa voi käyttää huoneena. Käytä sitä, mitä ei ole, ja hyödy siitä, mikä on.

Vuonna 2014 kävin Kiinassa kotiseudullani. Minut oli adoptoitu Li-sukuisesta perheestä Tao- sukuiseen perheeseen. Minulle kerrottiin että Li-suvun isoisoisäni muutti nykyiselle kotiseudulleni vuoristoon yli 1000 kilometrin päästä Henanista, jossa Laotse asui 2500 vuotta sitten. Tang- dynastian keisari Li Shi Min piti Laotsea (oikealta nimeltään Li Er) kantaisänään. Ymmärsin jotain. Hämmästyin. Myönsin etten tiedä.

Tietää ettei tiedä, on ylintä; ei tiedä mutta ajattelee tietävänsä on sairasta.

Tietäminen on Taon päällyslehti ja tietämättömyyden alku.

Tajusin, että olen etsinyt Taoa mutta että olen jo ollut Taossa koko ajan kuin kala vedessä. Tao ei lähde ihmisestä, mutta ihminen voi lähteä Taosta. Minä olin vain kadottanut Taon keskellä mieleni melskeitä.

Kun Tao menetetään, saapuu te, kun te menetetään, saapuu lähimmäisenrakkaus, kun lähimmäisenrakkaus menetetään, saapuu oikeudenmukaisuus, kun oikeudenmukaisuus menetetään, saapuu rituaali; rituaali on uskollisuuden ja luotettavuuden pintaa, sekavuuden alku.

Tämä edellinen lause auttoi minua ymmärtämään Laotsen seuraajan Zhuangtsen kirjoittamia tarinoita, joissa Laotse pilkkaa Kungfutsen näkemyksiä lähimmäisenrakkaudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Tarinoissa Kungfutse itse kuitenkin arvostaa Laotsea ja pitää tätä lohikäärmeen kaltaisena. Ja niinpä Kungfutse päätyykin etsimään Taoa elämänsä loppuun saakka. Aloin myös ymmärtää eron uskonnon nimeltä ”taolaisuus” ja käsitteen Tao välillä; taolaisuus uskontona perustuu kyllä Laotsen ajatuksiin, mutta se syntyi vasta myöhemmin.

 

IV. Ei mitään, ei kukaan

Tao, jonka voi sanoin ilmaista, ei ole ikuinen Tao; nimi, jonka voi määritellä, ei ole ikuinen nimi. Olematon on taivaan ja maan alku; oleva on kymmenentuhannen olion äiti.

On ykseys, ennen taivasta ja maata. Hiljainen ja tyhjä, itsenäinen ja muuttumaton, alati toistuvassa liikkeessä, katoamaton. Sitä voi sanoa taivaan ja maan äidiksi. En tiedä sen nimeä, vastahakoisesti nimeän sen Taoksi.

Musiikki ja herkut pysäyttävät ohimenevät. Taon sanat, kevyet ja tuoksuttomat. Katso sitä, et näe, kuuntele sitä, et kuule, käytä sitä, se ei lopu.

Toisten voittaminen on vahvuutta, itsensä voittaminen on todellista voimaa. Toisten tunteminen on älykkyyttä, mutta itsensä tunteminen on valaistumista.

Tässä vaiheessa, kutsutaan sitä vaikka ykseydeksi kosmokseen, ei pitäisi enää olla sanoja eikä ajatusta. Sanojen tarkoitus on ilmaista ajatusta, mutta kun ajatus on ymmärretty, sanoja ei tarvita.

Tästä ei mitään, ei kukaan -muodon tietoisuudesta laskeuduin maan pinnalle ja päätin suomentaa Laotsen kirjan. Olin jo aiemmin kääntänyt teoksesta kappaleita omaksi ilokseni mutta nyt halusin kääntää sen kokonaan niin, että Laotsen käyttämiä termejä ei tulkittaisi liikaa vaan ne suomennettaisiin mahdollisimman alkuperäisessä muodossa.

Kyseinen teos on erityisen antoisa kaikille heille, jotka ovat astuneet ensin maan kamaralta Taoon mutta jotka haluavat palata taas sen pinnalle ja saada selville, miten täällä oikein toimitaan. Mutta: on syytä muistaa, että yksiselitteisiä vastauksia tuo teos ei kuitenkaan tarjoa, ja vastuu on aina tulkitsijan ja lukijan. Kuten Laotse toteaa:

Toimia toimimatta, asioida asioimatta, maistaa maistamatta.

Taitava ihminen ei väitä.

Korkein hyvyys on kuin vesi.

 

Taosta maahan

Aloitin virallisesti käännöstyöni saatuani Suomen kulttuurirahaston kirjallisuuden apurahan vuonna 2015. Aloin kääntää kirjaa sanasta sanaan, lauseesta lauseeseen sanakirjojen avulla. Yhdessä miesystäväni Arin kanssa keskustelimme ja käsittelimme Laotsen ajatuksia ja etsimme sopivia suomenkielisiä sanoja. Alkuperäisessä käännöksessäni esimerkiksi luki: ”Iso mies pysyy syvyydessä, ei ohuudessa, pysyy hedelmässä, ei ulkokuoressa.” Ari kuitenkin sanoi, ettei ”iso mies” sovi asiayhteyteen. Selitin hänelle, mikä ison miehen merkitys kiinalaisessa kulttuurissa on, ja Ari ehdotti asiayhteyteen paremmin sopivaa määritelmää kunnon mies.

Osallistuin myös filosofi Torsti Lehtisen kurssille, ja hän luki käännökseni ja antoi kieleen liittyviä ehdotuksia; esimerkiksi vauva-sanan tilalle hän ehdotti sanaa vastasyntynyt. Tarkistin asian alkuperäisestä tekstistä ja kyllä: sen kuuluikin olla ”vastasyntynyt”. Olen hänelle kiitollinen tästä tärkeästä sanasta.

Kääntämisprosessi ruokki myös velvollisuudentuntoa niin lopputulosta kuin itse Laotsea kohtaan, sillä kuten hän sanoo:

Sanani on helppoa ymmärtää, ja helppoa toteuttaa.

Ja niinpä minun siis oli myös käännettävä nuo sanat helposti ymmärrettäviksi! Tarkistin suomennostani huolellisesti ja tein parannuksia niin kielen kuin sisällönkin saralla. Lisäksi pyysin runoilijaa ja Taon seuraajaa Risto Ahtia lukemaan käännöksen ja laatimaan kirjalle takakansitekstin.

On ollut mielenkiintoista havaita yhtenevyys niin nimeni kuin elämäni polun välillä. Kiinassa sukunimi tarkoittaa sukua, johon kuuluu. Mutta etunimi osoittaa toivoa tai tavoitetta. Tähän mennessä nimeni ovat olleet:

Tao Yin Wa (haettu lapsi = nimeni lapsuudessa)

Tao Yin Hui (hakee viisautta = nimeni alakoulussa)

Tao Pu (hiomaton jade tai veistämätön puu = virallinen nimeni Kiinassa)

Tao Lin (puutarha tai metsä = nykyinen nimeni, kun taas yhteen kirjoitettu taiteilijanimeni TaoLin tarkoittaa persikkapuutarhaa)

Veistämätön puu on yksi Laotsen kirjan tärkeimmistä elementeistä. Ja niinpä minäkin olen lapsesta asti hakenut yhteyttä luonnon kanssa ynnä etsinyt viisautta – kuitenkaan tietämättä Taosta vielä mitään. Mutta, kuten olen jo lainannut:

Tietää ettei tiedä, on ylintä;

Taoa on pidetty tulkintana esimerkiksi luonnonlaista, luonnollisesta järjestelmästä, luonnon seuraamisesta, luojasta, kaikki mitä on -käsitteestä. (itse sana Tao tarkoittaa tietä, polkua). Niinpä, koska olen Taon tiellä ja asun Suomessa, olen kääntänyt Laotsen kirjan suomalaisille.   

Nyt radikaalein ajatukseni on muuttunut tällaiseksi: Olen paluumatkalla, minä tulen elämän puutarhaksi ja Taon seuraajaksi.

Kymmenen vuotta itseni etsimisen jälkeen luovun siitä, mitä ajattelen olevani, ja tulen siksi, mitä voin olla. Olen kotona ja olen syntynyt uudestaan. Olen onnellinen.   

Helsingissä Aleksis Kiven päivänä 10. lokakuuta 2017