Korona-aikana olen perehtynyt zen-buddhalaisuuteen. Tällä kerralla luin Timanttisutraa kyynelehtien. (Ennen tätä olin pitänyt sutraita uskontojen tekstinä, en halunnut astua uskontojen kynnykselle, enkä ymmärtänyt tekstiä). Tutustuin zen-mestarin opetuksiin varsinkin Kuudennen patriarkan korokesutraan eli Huinengin sutraan. Tuntui kuin salama ja ukkonen jyrähtäisi taivaalla, myrskyn jälkeen maailma oli kirkas, puhdas ja selkeä. Siellä ei ole turhia sanoja, teksti suoraviivaisesti osoittaa sydämeeni: näenkö minä oman luontoni? (Se, joka näkee oman luontonsa, on budhda; Se, joka harhailee omassa luonnossa, on tavallinen ihminen.) Tämä mullistava kokemus avasi zen-maailman minulle. 

Mitä on zen? Zen-mestarin mukaan se tarkoittaa oman luontonsa näkemistä. Kiinan kielellä 禅,vasen puoli tarkoittaa pyhään tai henkeen liittyvää, oikea puoli tarkoittaa yksin olemista. Mielenkiitoista ja uutta minulle oli se, että zenissä valaistuneen buddhaluonnon oivaltaminen otettiin konreettisen harjoituksen todelliseksi lähtökohdaksi ja päämääräksi jo käsillä olevassa elämässä, tässä ja nyt.

Olemme kaikki kuolevaisia. Mietin: miten vietetään loppuelämä? Haluan kuolla tietoisena ihmisenä. Haluan ymmärtää "Ei tee mitään, ei jätä mitään tekemättä" (Laotse) syvän merkityksen myös zenin kautta. Olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta kehtyä ja kasvaa ihmisenä Suomessa. 

Jaan kokemuksiani ja havaintojani tässä huoneessa. 

Muistan yhden zen-mestarin tarinan:

Oppilas kysyi mestariltaan: mitä on zen?

Mestari vastasi: minun on mentävä vessaan, minä menen yksin ja vain minä itse.

Oppilas tajusi.  

 

TaoLin 12.9.2021