Päästään tyhjyyden äärimmäisyyteen, 

pysytään hiljaisuuden viattomuudessa. 

Kymmennettuhannet oliot toimivat samanaikaisesti, 

ja voin tarkkailla niiden paluuta. 

Oliot kukoistavat, 

mutta lopuksi jokainen palaa juurilleen.

Tätä sanotaan hiljaisuudeksi,

hiljaisuus on nimeltään alkulähteelle paluu.

Alkulähteelle paluuta sanotaan aina olevaksi,

aina olevan tuntemista kutsutaan valaistumiseksi.

Jos ei tunne aina olevaa,

harhakuvitelma aiheuttaa onnettomuuksia.

Aina olevan tunteminen sisältää kaiken,

kaiken sisältävää seuraa oikeudenmukaisuus,

oikeudenmukaisuutta seuraa kokonaisuus,

kokonaisuutta seuraa taivas,

taivasta seuraa Tao,

Taoa seuraa ikuisuus.

Vaikka ruumis kuolee, olemassaolo jatkuu.

Muinaisuuden taitava Taon seuraaja

hienovarainen, salaperäinen,

syvyyden vuoksi häntä ei voi käsittää.

Sen tähden vastahakoisesti kuvataan häntä:

valpas kuin se, joka ylittää jäätyneen virran talvella;

epäröivä, varovainen kuin se,

joka pelkää naapureita neljältä suunnalta;

vakava, pidättyväinen kuin vieras;

hauras kuin sulava jää;

alkuperäinen kuin veistämätön puu;

laaja, avoin kuin laakso;

sekoittunut kuin samea vesi.

Mikä voi selkeyttää sameuden, jotta se kirkastuisi hiljaa?

Mikä voi voimistaa hiljaisuuden,

jotta se syntyisi vähitellen uudestaan?

Taoa ylläpitävä ei tavoittele täydellisyyttä.

Joka ei tavoittele täyteyttä,

voi syntyä kätkeytyneenä uudestaan.

Hallittaessa ihmistä ja palveltaessa taivasta

ei mikään ole parempaa kuin pidättäytyminen.

Vain pidättäytymimällä voi varhain alistua;

varhain alistuminen on ten jatkuvaa kasvua;

ten jatkuva kasvu: ei ole mitään voittamatonta;

ei mitään voittamatonta: rajaa ei tunneta;

rajaa ei tunneta: saavutetaan valtakunta.

Valtakunnalla on Äiti: se pysyy kauan.

Tästä sanotaan: juuret ovat syvät ja perustukset vahvat,

pitkän elämän ja kestävän katsomuksen Tao.

Menemättä ovesta ulos

tietää taivaanalaisen;

vilkaisematta ikkunasta

näkee taivaan Taon.

Mitä kauemmas vaeltaa,

sitä vähemmän tietää.

Siksi Viisas tietää vaeltamatta,

ymmärtää näkemättä,

onnistuu toimimatta.

Kaikella taivaan alla on alku,

sitä pidetään Äitinä.

Kun Äiti saavutetaan,

tunnetaan lapsi;

kun lapsi tunnetaan,

suojellaan uudestaan Äitiä,

eikä se tuhoudu, vaikka ruumis kuolisi.

Kun tukahduttaa halun huokosen,

sulkee halun oven,

ei rasitu elinaikanaan.

Kun avaa halun huokosen,

auttaa halun toimimaan,

ei pelastu elinaikanaan.

Pienenä näyttäytymistä sanotaan valaistumiseksi,

pehmeydessä pysymistä kutsutaan voimaksi.

Kun käyttää valoa,

palaa uudestaan valaistumiseen,

ei aiheuta vahinkoa ruumiille.

Tämä on ainoan seuraamista.